Vähiin on jäänyt kirjoittelu tänne blogiin lähiaikana. Joka tapauksessa neljä kitaraprojektia on tälä hetkellä työn alla:

1. Peruslankkukitara, tammikansi kolmesta palasta, runko tervaleppää viidestä palasta. Kaula vaahteraa ruusuotelaudalla. Runko muotoleikattu. Lähinnä teen tästä petsaustestikitaran, tammikannessa kivaa kuviota/loimua. Tähän tehdään kaulatasku ja mikkikolot/potikkakolot lähiaikana.

2. Laatikkokitara. Rungon aihiona stockmannin kylmäsavulohilaatikko. Kaula tervaleppää ruusuotelaudalla. Runko tervaleppää, kaula läpi rungon. Kannet alumiinikyynellevyä, talla TOM, mikit 2 x kaksikelaista, kilenpidin hackman rosteri paistinlasta + rekvisiittana 50-luvun ampperimittari. Satulan teko seuraavaksi (omenapuuta), sitten rungon liimaus, otelaudan nauhoitus ja virittimien reikien poraus.

3. Sekatyömiesbassokitara. Kaula Hondurasin seetriä, otelauta (nauhaton) pöykkiä, runko 1900-luvun alun puulapio teräskärjellä. Neljä kieltä tähän tulee, yksi mikki ja volapotikka. Tämä vielä ideointivaiheessa.

4. Kapsäkkikitara. Vanha pienimatkalaukku. Kaula tervaleppää, otelauta ruusupuuta. Kaulan teko hyvällä mallilla, kaularauta ja otelauta ostamatta, samoin nauhat. Runko tehdään tervalepästä, sitä kun löytyy vielä sen verran nurkista. Pistän kuvia tänne, kunhan ehdin.

Leipälaatikkokitara on nyt sitten valmis. Soi ja laulaa kuin joku hienompikin pakkaus, täysin yllättynyt olen tästä lopputuloksesta! Ohessa parit kuvat kitarasta:

Etumikiksi vaihdan vielä Seymour Duncanin Phat-cat P90-kloonin ja ehkä tulovaisuudessa vielä saman valmistajan Custom 5:sen, kunhan jostain sellaisen sopivalla hinnalla löytyy.

Seuraava kitaraprojekti noudattaa samaa laatikkokitaralinjaa, sain idean tehdä jerrykannusta vastaavan sähkökitaran. Mallina toimii Tuomari Nurmion jerrykannukitara, lähinnä vain ideana, muuten teen ko. kitaran täysin samalla periaatteella kuin tämän leipälaatikkokitarankin.

Leipälaatikkokitara ensimmäistä kertaa kasattuna, mikkijohdot roikkuu vielä ulkona pelkästään testiä varten. Tänään tilaan satsin spelektroniikasta lisää roipetta projektiin ja jatketaan tätä sitten romujen saavuttua.

Keksilaatikkorämpytin sellaisena, kuin se nyt on. Nauhojen kohdat poltan vielä kolvilla puuhun ja maalaan laatikon spraymaalilla ja tämä on sitten valmis.

Leipälaatikkokitara soi!

Jep, lauantaina sain leipälaatikkokitaran siihen vaiheeseen, että asensin siihen ensimmäisen kerran kielet kiinni. Asensin myös ylikelatun humbuckerin (alcino-magneeteilla spelektroniikan 20 euron härväke) telen tallaan ilman volumepotikkaa, siis puihat vain suoraan jakkiin kiinni. Kielien asentaminen rungon läpi (rungon korkeus yli 100 mm) on työläs operaatio, eli mikään "keikalla biisien välissä kielenvaihto"-kitara tämä ei ole! Akustinen soundi yllätti heti ensimmäiseksi, erittäin puhdas ja voimakas soundi ilman minkäänlaista peltilaatikosta johtuvaa (ehkä rumaa) resonaatiota. Tuli siis todistettua itselle tässä projektissa se tosiasia, että kitaran soundiin eniten vaikuttaa juuri se, mitä on kielien alla ja satulan ja tallan välissä (tässä tapauksessa vaahtera kaula ruusupuuotelaudalla, runko yli 100 mm paksua/100 mm leveätä haapaa, kitaran kokonaispaino n. 4 kiloa). Intonaatiokin meni ihan heittämällä kohdalleen, tallaa en vielä säätänyt mihinkään suuntaan, koska kielet ovat otelautaan nähden hyvällä (matalalla) korkeudella ilman minkäänlaisia särinöitä. Sähköinen soundi yllätti sitten taas ihan täysin. Koska kitarassa on tällä hetkellä vain talla mikki, en odottanutkaan mitään muuta kuin talla-mikkimäistä soundia. Soundi tällä halpismikillä on tosi hevi metal. Kitaran retroulkonäköön (se muuten näyttää helvetin hienolta) nähden siis soundi on ihan toisesta maailmasta, esim. juuri myymääni Kramer Night Swaniin verrattuna tässä peltihässäkässä on paljon voimakkaampi metal-musiikkiin sopiva perussoundi, niin hullulta kuin se kuulostaakiin (verrataan S.D:n kahta kallista rinnakkaista hb-mikkiä tähän halpis-humppariin). Seuraavaksi täytyy tilata vielä Spelektroniikalta vastaava mikki tallaan, parit potikat ja minikytkimet ja tehdä vielä kaulamikille kolo + aloittaa kytkentä. Toivottavasti tästä tekeleestä saa tämänjälkeen muitakin soundeja kuin vain raskas-metallipitoista mättösoundia.

Näiden jälkeen on vielä peltilaatikon maalaus edessä ja tämä projekti on sitten valmis. Kuvia tulossa projektista pian.

Keksilaatikkokitara on valmis. Soundi on sitarin ja banjon välimaastosta. Peltipurkin vielä maalaan ja otelautaan poltan kolvilla nauhojen kohdat fenkun skaalan mukaisesti. Hauska ja näppärä projekti, suosittelen kokeilemaan vastaavaa, jos kiinnostaa hieman erilaiset soundit.

Laatikkokitarat edistyvät

Leipälaatikkokitaran osalta eilen jatkui kaulataskun teko, viimeistelin peltilaatikon reiän ja tein kaulankiinnityslevylle rungon taakse lisää tilaa. Samoin liimasin palan haapaa taskun etuosaan, jotta saan kaulan pidemmältä osalta tuettu runkoon. Keksin myös jipon, millä saan kaulan pujotettua peltilaatin kannen reiästä sen ollessa haaparungossa kiinni! Eli nyt voin jättää peltilaatikon pohjan ilman näitä asennusreikiä. Tein päätöksen potikoiden sijoituksesta, ne tulevat laatikon sivulle (lue kitaran yläkylkeen), ei siis perinteisesti kanteen. Syynä tähän on kannen muoto, tila jää hyvin pieneksi potikoille kannen osalta. Sitä vastoin kyljessä tilaa on ja sijoittamalla ne soittoalueen ulkopuolelle (rungon takaosaan), on ne paremmin myös hallittavissa.

Keksilaatikkokitara alkaa olemaan jo loppusuoralla, tein eilen tallan ja satulan omenapuusta, liimasin ne kiinni (oli pakko, muuten eivät pysy paikalla), tekeleen skaalaksi tulee perinteinen fenkku-skaala, "otelaudan" ollessa nauhaton. Tulen kylläkin nauhojen kohdat polttamaan kolvilla puun pintaan osviitaksi. Tekeleen akustinen soundi muistuttaa muuten hyvin paljon banjoa, tämä on kylläkin vain kaksikielinen. Tänään pistän molemmat kielet kiinni, kolvaan piezon ja asennan jakin ja siinä se sitten alkaa olemaan, peltisen keksilaatikon maalan nurkista löytyvällä spay-maalilla.

Kuvia pistän tänne kunhan ehdin.

Laatikkokitarat

Viikonlopun aikana tuli tehtyä leipälaatikkokitaraan kaulataskun haaparunkooon ja vastaavan reiän peltilaatikkoon. Tuli tehtyä laatikon kannen muotoja mukaileva muoto haapaan liian alas, eli joudun nyt liimaamaan kaulan alapuolelle palan haapaa ja jatkamaan kaulataskua tähän kohtaan, jotta kaulan koko tasainen pohja lepää kaulataskussa. Seuraavaksi täytyy kaulan kiinnityslaatan asennuspaikka koneistaa ja kiinnittää haaparunko peltilaatikkoon sekä porata isommat reiät laatikon pohjalle, josta saan kaulan pultit kiinni. Vähän vaikea asentaa, mutta eipä tuota kaulaa nyt joka päivä uudelleen kiinnitetäkkään. Syy tähän ratkaisuun on
se, että laatikon kannen reiästä ei tullut läpi-asti-reikä, eli haaparunkoa ei saa kaulan kanssa yhdessä laatikon sisään. Siis ainakaan vielä en ole tällaista ratkaisua keksinyt, täytyy miettiä tarkemmin, kun saan kaulan runkoon ensimmäisen kerran kiinni. Kunhan tämä puoli on ratkaistu, teen tallan kiinnitysreiät, mikin kiinnitysreiän ja poraan kielien reiät rungon läpi ja pienemmät vastaaviin kohtiin peltilaatikkoon. Tuo peltilaatikko on kyllä maalattava kokonaan, sen verran ohut tämä vanha maali on ja se naarmuuntuun koko ajan projektin edetessä. Täytyy vain etsiä mahdollisimman samanlainen sävy värikartoista.

Keksilaatikkokitara on jo "soitettavassa" kunnossa, eilen sitä askartelin, yhden kielen kanssa sitä kokeilin. Satulan ja tallan teko seuraavaksi vuorossa omenapuun palasesta ja sen jälkeen kolvaan piezokiteen siihen kiinni.

Tulipa sitten viime maanantaina salamanomaisena väläyksenä idea tehdä yhdestä 50-luvun peltisestä leipälaatikosta kitara (laatikko ollut kesän meidän kirppiksellä myynnissä, ei ole 2 eurolla mennyt kaupaksi, kun haisee "mummon mökiltä" niin maan perusteellisesti). Tilasin jo Levytukusta telen kaulan (dr. parts) ja loput roippeet kerään nurkkiin jääneistä romuista (talla telemallinen, tallamikiksi joku halpishumppari). Leipälaatikon sisään teen läpi laatikon haavasta "rungon", johon kiinnitän myös kaulan kiinni. Kielet tulevat rungon läpi peltilaatikon pohjaan kiinni.

Tässä ensimmäinen hahmotelma tekeleestä:


Eilen tein myös haapapalkkiin perusmuodot, sovittelin sitä laatikon sisään + hahmottelin jo kaulataskun sijaintia:



Uutisia myös tähän toiseen kitaraprojektiin. Olen tehnyt viimeksi F-aukot ja mikeille kolot sekä modifioin straton peruspleksiä. Kitara näyttää tuon pleksin kanssa aika 60-lukulaiselta! Väriksi tullee nyt viimeisen pähkäilyn päätteeksi kulta. Vielä tehtävä potikoiden reiät, sekä jakin reikä rungon kylkeen. Tämän jälkeen alkaa pohjatöiden teko ja maalaus.


Eilen sain vielä päähäni tehdä parista nurkasta löytyvästä romusta "oikea" sikarilaatikkotyyppinen kitara, koska tuo leipälaatikkokitarasta tulee lähemmäs oikeaa sähkökitaraa muistuttava tekele. Lähtökohtana tässä on peltinen keksilaatikko, guera-nimistä puuta kaula (löytyi rima tätä kovaa puuta töistä), virittimet jotkin vanhat nurkista löytyvät, talla ja satula omenapuuta ja mikiksi piezokide. Palaan tämän kanssa kuvien kera, kunhan ehdin tämän väkätä kasaan.