Leipälaatikkokitara ensimmäistä kertaa kasattuna, mikkijohdot roikkuu vielä ulkona pelkästään testiä varten. Tänään tilaan satsin spelektroniikasta lisää roipetta projektiin ja jatketaan tätä sitten romujen saavuttua.

Keksilaatikkorämpytin sellaisena, kuin se nyt on. Nauhojen kohdat poltan vielä kolvilla puuhun ja maalaan laatikon spraymaalilla ja tämä on sitten valmis.

Leipälaatikkokitara soi!

Jep, lauantaina sain leipälaatikkokitaran siihen vaiheeseen, että asensin siihen ensimmäisen kerran kielet kiinni. Asensin myös ylikelatun humbuckerin (alcino-magneeteilla spelektroniikan 20 euron härväke) telen tallaan ilman volumepotikkaa, siis puihat vain suoraan jakkiin kiinni. Kielien asentaminen rungon läpi (rungon korkeus yli 100 mm) on työläs operaatio, eli mikään "keikalla biisien välissä kielenvaihto"-kitara tämä ei ole! Akustinen soundi yllätti heti ensimmäiseksi, erittäin puhdas ja voimakas soundi ilman minkäänlaista peltilaatikosta johtuvaa (ehkä rumaa) resonaatiota. Tuli siis todistettua itselle tässä projektissa se tosiasia, että kitaran soundiin eniten vaikuttaa juuri se, mitä on kielien alla ja satulan ja tallan välissä (tässä tapauksessa vaahtera kaula ruusupuuotelaudalla, runko yli 100 mm paksua/100 mm leveätä haapaa, kitaran kokonaispaino n. 4 kiloa). Intonaatiokin meni ihan heittämällä kohdalleen, tallaa en vielä säätänyt mihinkään suuntaan, koska kielet ovat otelautaan nähden hyvällä (matalalla) korkeudella ilman minkäänlaisia särinöitä. Sähköinen soundi yllätti sitten taas ihan täysin. Koska kitarassa on tällä hetkellä vain talla mikki, en odottanutkaan mitään muuta kuin talla-mikkimäistä soundia. Soundi tällä halpismikillä on tosi hevi metal. Kitaran retroulkonäköön (se muuten näyttää helvetin hienolta) nähden siis soundi on ihan toisesta maailmasta, esim. juuri myymääni Kramer Night Swaniin verrattuna tässä peltihässäkässä on paljon voimakkaampi metal-musiikkiin sopiva perussoundi, niin hullulta kuin se kuulostaakiin (verrataan S.D:n kahta kallista rinnakkaista hb-mikkiä tähän halpis-humppariin). Seuraavaksi täytyy tilata vielä Spelektroniikalta vastaava mikki tallaan, parit potikat ja minikytkimet ja tehdä vielä kaulamikille kolo + aloittaa kytkentä. Toivottavasti tästä tekeleestä saa tämänjälkeen muitakin soundeja kuin vain raskas-metallipitoista mättösoundia.

Näiden jälkeen on vielä peltilaatikon maalaus edessä ja tämä projekti on sitten valmis. Kuvia tulossa projektista pian.

Keksilaatikkokitara on valmis. Soundi on sitarin ja banjon välimaastosta. Peltipurkin vielä maalaan ja otelautaan poltan kolvilla nauhojen kohdat fenkun skaalan mukaisesti. Hauska ja näppärä projekti, suosittelen kokeilemaan vastaavaa, jos kiinnostaa hieman erilaiset soundit.

Laatikkokitarat edistyvät

Leipälaatikkokitaran osalta eilen jatkui kaulataskun teko, viimeistelin peltilaatikon reiän ja tein kaulankiinnityslevylle rungon taakse lisää tilaa. Samoin liimasin palan haapaa taskun etuosaan, jotta saan kaulan pidemmältä osalta tuettu runkoon. Keksin myös jipon, millä saan kaulan pujotettua peltilaatin kannen reiästä sen ollessa haaparungossa kiinni! Eli nyt voin jättää peltilaatikon pohjan ilman näitä asennusreikiä. Tein päätöksen potikoiden sijoituksesta, ne tulevat laatikon sivulle (lue kitaran yläkylkeen), ei siis perinteisesti kanteen. Syynä tähän on kannen muoto, tila jää hyvin pieneksi potikoille kannen osalta. Sitä vastoin kyljessä tilaa on ja sijoittamalla ne soittoalueen ulkopuolelle (rungon takaosaan), on ne paremmin myös hallittavissa.

Keksilaatikkokitara alkaa olemaan jo loppusuoralla, tein eilen tallan ja satulan omenapuusta, liimasin ne kiinni (oli pakko, muuten eivät pysy paikalla), tekeleen skaalaksi tulee perinteinen fenkku-skaala, "otelaudan" ollessa nauhaton. Tulen kylläkin nauhojen kohdat polttamaan kolvilla puun pintaan osviitaksi. Tekeleen akustinen soundi muistuttaa muuten hyvin paljon banjoa, tämä on kylläkin vain kaksikielinen. Tänään pistän molemmat kielet kiinni, kolvaan piezon ja asennan jakin ja siinä se sitten alkaa olemaan, peltisen keksilaatikon maalan nurkista löytyvällä spay-maalilla.

Kuvia pistän tänne kunhan ehdin.